SINIVALKOINEN BLOGI – SYYSKUU

25.9.2018


Mikä on yksilösuoritus?

Lionel Messiä ja Cristiano Ronaldoa pidetään yleisesti maailman parhaina jalkapalloilijoina. Vaikka argentiinalainen ja portugalilainen ovat keskenään erilaisia hyökkääjiä, heitä yhdistää erittäin laadukas kyky ratkaista pelejä.

Usein puhutaan Messin, Ronaldon ja useiden muiden huippupelaajien ilmiömäisistä yksilösuorituksista. Puhe kuitenkin johtaa helposti harhaan, sillä jalkapallo on joukkuepeli, jossa yksikään pelaaja ei voi pärjätä ilman ryhmän sisäistä yhteistyötä.

Messi tai Ronaldo ei tekisi ensimmäistäkään maalia, saati ratkaisisi yhtäkään ottelua, ilman pelikaveriensa apua. Kun Barcelonan Luis Suárez tai Juventuksen Mario Mandzukic tekee tarkoin sovitun pallottoman liikkeen, kovasti hehkutetuille maailmantähdille syntyy tarvittavaa tilaa.

Futiskentällä on aina kyse yhteistyöstä ja joukkuepelistä – ihan aina. Onko jalkapallossa lopulta edes olemassa yksilösuoritusta? Eikö jokaisen pelaajan jokainen peliteko ole riippuvainen muun joukkueen toiminnasta?

Otetaan Messin ja Ronaldon lisäksi toinen esimerkki huipputasolta. Kun Chelsean nykyinen päävalmentaja Maurizio Sarri toimi Napolissa, vastustajat tiesivät hyvin tarkkaan joukkueen yleisimmät hyökkäyspelimallit. Tästä huolimatta sitä vastaan oli vaikea puolustaa.

Kun Napoli piti palloa vasemmalla laidalla, oli odotettavissa, että hetkeä myöhemmin pyritään murtautumaan oikealta. Saattoi tuntua, että ottelun aikana useasti toistuva malli olisi helppo eliminoida, mutta huippuvastustajatkin menivät monesti lankaan.

Uhkaa löytyi eri puolilta kenttää, joten oli varauduttava Napolin vaihtoehtoisiin tapoihin hyökätä. Kyse oli taas kerran koko joukkueen voimasta, jota ei olisi ollut olemassa ilman pelaajien välistä yhteistyötä. Yksilösuoritukset loistivat poissaolollaan.

Koko sanan ’yksilösuoritus’ voi perustellusti kyseenalaistaa, eikä ainoastaan joukkuepelimaailmassa. Herää kysymys, mahtuuko koko elämäämme montakaan yksilösuoritusta. Emmekö melkein aina eri tilanteissa tarvitse tavoin tai toisin muiden apua ja tukea, toimivaa yhteispeliä? Töissä, harrastuksissa, muulla vapaa-ajalla, liikenteessä jne?

Koivukylän Palloseura on näinä tekohumaanin individualismin ja ylikorostetun tähtikultin ihannoinnin kulta-aikoina raikas esimerkki yhteisöstä, missä elää yhteistyön voima. Jokaista arvostetaan, ja jokainen tarvitsee toistaan.

Elämä on joukkuepeliä.             

Mitri Pakkanen

Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.