SINIVALKOINEN BLOGI – ELOKUU

22.8.2019


Kilpailu on kivaa!

Aihe on puhuttanut jo kauan – joskus tässäkin blogissa. Koska se herättää jatkuvasti niin vilkasta keskustelua kuin vahvoja tunteita, palataan siihen nyt uudesta näkökulmasta.

Suunnanmuutos on jalkapalloblogi, joka on aloittanut Omin sanoin -juttusarjan. Suomalaiset juniorivalmentajat ja muut futistoimijat kertovat siinä ajatuksiaan jalkapallosta sekä työstään pelin parissa.

Sarjan neljännessä osassa elokuun puolivälissä pääsi ääneen pitkän linjan valmentaja ja futisvaikuttaja Juha Valla, joka on yli 30-vuotisella urallaan toiminut seuratöidensä ohella muun muassa Palloliiton lasten valmennuksen kehitystyöryhmissä. Hän on vuosien varrella ottanut voimakkaasti kantaa lasten ja nuorten jalkapallon kilpailullisuuden puolesta.

Niin, kilpailullisuus. Aihe, joka nousee toistuvasti esiin puhuttaessa juniorifutiksen tavoitteista ja arvomaailmasta. Aihe, joka jakaa sekä mielipiteet että toiminnassa mukana olevat samalla miltei koulukuntiin.

  • Vain pieni piiri Suomessa ymmärtää, kuinka kovaa kilpailua jalkapallo on. Urheilu on turvallinen paikka testata itseään, ottaa tytöstä tai pojasta mittaa. Kilpaurheilussa ei voi saada hyviä kokemuksia ilman, että kokee välillä huonoja asioita. Urheilussa pitää olla kontrastia. Tässä asiassa olemme todella kuutamolla, Valla, 57, tilittää Suunnanmuutoksessa.
  • Niille, jotka väittävät suomalaista juniorijalkapalloa liian kilpailulliseksi, suosittelen puolen vuoden kenttätutkimusta esimerkiksi saksalaisen HSV:n junioriakatemiassa. Siellä kilpailu on joka tasolla ja jokaisessa ikäluokassa tylympää. Mutta toiminta on läpinäkyvää: 95% vanhemmista ja lapsista tietää, mihin he ovat tulleet ja mistä hommassa on kyse.

Suoraa puhetta ja painavaa asiaa paljon nähneeltä ja kokeneelta ammattilaiselta, jonka väkevät mielipiteet herättävät melkein väistämättömän kysymyksen: eivätkö kilvoittelu, kilpailu ja kilpailullisuus ole urheilun sisäsyntyistä, elimellistä ja itsestään selvää ydinsisältöä? Ja vielä: onko esimerkiksi futisseuratoiminnassa mukana lapsia tai nuoria, jotka eivät nauttisi voitoista tai toisaalta saisivat vakavia traumoja tappioista?

Vastauksia mietittäessä annetaan Vallan jatkaa aiheellista tykitystään.

  • Suomessa selitellään liikaa. Myös pohjoismaisista sosiaalidemokraattisista puolionneloista voi tulla särmikkäitä pelaajia. Tämän näkee ihan vain katsomalla tanskalaisia junioripelaajia. Olimme voittaneet KäPan kanssa vuonna 2016 Suomen mestaruuden päästämättä maaliakaan, mutta Tanskan turnauksessa pelasimme tasaväkisesti maan viidenneksitoista parasta juniorijoukkuetta vastaan. Suomessa nämä pelit ovat helposti 10-0.
  • Palloliiton pitäisi vaatia tiukemmin tuloksia suomalaisilta seuroilta. Nyt unilukkareina saattavat toimia ainoastaan yksittäiset juniorivalmentajat. Myös erilaisten metodipuheiden kanssa pitäisi olla todella tarkkana. Metodit eivät välttämättä näy mitenkään peleissä. Kyllä peli kertoo kaiken. Tällä hetkellä tilanne on se, että moni pelaaja ei osaa juosta tai kääntyä.

Jyrkkien näkemysten lomassa on syytä muistaa aivan oleellinen tosiasia, joka voisi toimia ikään kuin huoneentauluna koko juniorifutikselle. Sopiva tavoitteellisuus, terve kilpailullisuus ja jatkuva halu kehittyä luovat monesti ympäristön, jossa on todella mielekästä pelata ja harjoitella. Tosissaan tekeminen ja hauskuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kulkevat usein käsi kädessä toisiaan ruokkien.

Kilpailullisuus on parhaimmillaan välittämistä, merkityksen ja sisällön luomista. Siihen voi milloin tahansa yhdistää tarvittavan määrän ns. pehmeitä arvoja.

Kun ollaan tosissaan, muttei otsa rypyssä, kaveriin on helppo luottaa ja häntä on ilo auttaa. Nyt kentällä ja myöhemmin kenties muussa elämässä.

Tässä Suunnanmuutos-blogin Omin sanoin -sarjan koko neljäs osa: https://jalkapalloblogi.com/2019/08/15/joku-herkempi-olisi-tehnyt-rikosilmoituksen-kunnianloukkauksesta-omin-sanoin-juha-valla/

Mitri Pakkanen

Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.