SINIVALKOINEN BLOGI – MARRASKUU

6.11.2019


Hyvä Jalkapalloilija,

millainen on mielestäsi hyvä jalkapalloilija? Kysymys nousi SINIVALKOISTA BLOGIA varten mieleen, kun tämän viikon tiistaina tuli seurattua Mestarien liigan ottelua Borussia Dortmund-Inter. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Onko hyvä jalkapalloilija ensisijaisesti peliälykäs ja teknisesti taitava? Nopea ja fyysisesti vahva? Monipuolinen ja taktisesti fiksu? Hyvin torjuva maalivahti? Ennakoivasti sijoittuva puolustaja? Peliä tekevä keskikenttäpelaaja? Oikea-aikaisesti liikkuva hyökkääjä? Tehokas maalintekijä? Korvaamaton joukkue- ja hauska pukukoppipelaaja?

Vuosittain maailman parhaalle jalkapalloilijalle jaettava perinteinen Kultainen pallo -palkinto (Ballon d’Or) on ääriesimerkkejä kyseenalaisesta yksilökeskeisyydestä Joukkueurheilussa. Onko järkevää tai ylipäätään mahdollista vertailla eri pelipaikkojen ja roolien Joukkuepelaajia toisiinsa, asettaa heitä paremmuusjärjestykseen, valita lukuisista Joukkueilleen tärkeistä huippupelaajista ”absoluuttisesti” paras?

France Football -jalkapallojulkaisun järjestämän kilpailun tämän vuoden voittaja valitaan kolmenkymmenen pelaajan joukosta ja palkitaan Pariisissa 2. joulukuuta. Suurimmat ennakkosuosikit ovat puolustaja Virgil van Dijk (Liverpool) sekä hyökkääjät Lionel Messi (Barcelona) ja Cristiano Ronaldo (Juventus).

Mutta kuinka erilaisia he keskenään ovatkaan pelaajina! Tosissaan otettavat ja päivänvaloa kestävät valintakriteerit ovat toden totta vähissä. Pahinta on, että valinnoissa ovat hyvin usein painaneet taloudelliset, imagolliset ja muut ulkopelilliset tekijät. No, ehkä koko sokerikuorrutettuun hömppään kannattaa suhtautua sopivan välinpitämättömästi.

Palataan itse pelikentälle, Borussia Dortmundin ja Interin väliseen huippuotteluun. Vierasjoukkue siirtyi avauspuoliajalla 2-0-johtoon, mutta saksalaiset nousivat lopulta 3-2-kotivoittoon. Vaikka tv-kuva ei koskaan näytä pelistä kaikkea oleellista, kyseessä oli tyypillinen laatuottelu, josta saattoi valita, seuraako pääasiassa esimerkiksi jommankumman joukkueen hyökkäämistä tai puolustamista, jotakuta yksittäistä pelaajaa tms.

Tällä kertaa katse kohdistui jostakin syystä Dortmundin keskikenttäpelaajaan Axel Witseliin. Tai oikeastaan syy oli ihan selvä: hän on yksinkertaisesti loistava jalkapalloilija. Katsojan pelisilmä jäi 30-vuotiaan belgialaisen otteisiin suorastaan jumiin.

Witsel toteutti puhtaimmillaan pelin pallollisen vaiheen perusmekanismia: liiku pelattavaksi, tarjoa syöttösuunta, ota pallo haltuusi tai mukaasi, pidä katseesi ylhäällä, syötä huolellisesti ja pidä pallo omalla joukkueellasi, liiku uudestaan pelattavaksi. Tehokasta, tyylikästä, sinänsä yksinkertaista ja niin kovin helpon näköistä.

Witsel pysyi koko ajan pelin ytimessä. Hän teki hyvin vähän – jos lainkaan – mitään turhaa tai ylimääräistä. Hyökkäysvaiheen pallottoman ja pallollisen laadun lisäksi kokeneen keskikenttämiehen pelaamista leimasi äärimmäisen luonteva tapa siirtyä puolustusvaiheeseen. Hän oivalsi salamannopeasti, milloin kannatti aloittaa prässi ja milloin vetäytyä tiiviiseen muotoon pelin alle.

Koko tämä toimintaketju voisi tarjota joukkuevalmentajille ikään kuin stabiilin huoneentaulun, jonka perusteella pelaaminen ja peliä tukeva harjoittelu kannattaisi kenties organisoida. Se, miten kaikki tapahtuu käytännössä, on valmentajan itsensä ratkaistavissa ja riippuu hänen tietotaidollisesta osaamisestaan.

Vastaus alussa esitettyyn kysymykseen voisi löytyä esimerkiksi Axel Witselin tavasta pelata jalkapalloa OSANA JOUKKUETTA. Vaikka höpöhöpö-yksilöpalkintoja jaetaankin, hyvä futis on aina yhteistyötä. Ihan aina.

Mitri Pakkanen

Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.