SINIVALKOINEN BLOGI – TAMMIKUU

25.1.2020

On Valmentajia ja ”valmentajia”

KoiPS:n verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa on nyt tammikuun aikana esitelty seuran eri ikävaiheiden toimintaa. Neliosaisen juttusarjan viimeinen jakso on vielä julkaisematta.

Tekstit käsittelevät lähinnä harjoitussisältöjä, pelaamisen pääteemoja, lasten ja nuorten motivaatiotekijöitä sekä tätä kautta valmennuksellisia painopistealueita. Äänessä ovat seuran kunkin ikävaiheen päätoimiset vastuuhenkilöt, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä eri ikäluokkien joukkuevalmentajien kanssa.

KoiPS:n työntekijöiden kanssa keskustellessa, muistiinpanoja tehdessä ja tekstisisältöjä pohtiessa on kirjoittajan mieleen noussut yksi koko toimintaa yhdistävä ja ikään kuin määrittävä ydinasia: kuinka merkittävässä roolissa valmentajat ovatkaan toimiessaan juniorijoukkueiden ohjaajina ja opettajina!

Te kaikki KoiPS:n valmentajat voitte halutessanne olla Valmentajia ISOLLA V:llä! Te käytätte lapsille ja nuorille tärkeään liikunta- ja urheiluharrastukseen paljon vapaa-aikaanne, haluatte koko ajan kehittyä ja kehittää, oppia ja opettaa. Te teette jatkuvasti treenistä ja pelistä toiseen oman parhaanne. Te haluatte tarjota pelaajille aidon mahdollisuuden nauttia futiksesta.

Te ajattelette aina ensiksi pelaajan ja joukkueen parasta. Te ette etsi tekosyitä virheisiin, saati oikoteitä menestykseen. Te osaatte arvostaa arkisen kenttätyön ja valmennuskokemuksen merkitystä. Te tiedätte, että hyvin usein on vaikeampaa valmentaa 10-vuotiaita lapsia kuin 25-vuotiaita ammattilaisia.

Te välitätte pelaajista ja joukkueesta, arvostatte kollegoitanne, kunnioitatte valmennusta ja ennen kaikkea itse peliä. Te suhtaudutte päivittäiseen harjoitteluun sopivan nöyrästi ja tunnette tulevanne palkituiksi, kun koette valmennettavienne kehittyvän. Te ette aliarvioi valmennuksen, harjoittelun tai pelaamisen laatuvaatimuksia. Te asetatte riman korkealle.

Te ette toimi kuten useat entiset ”huippu”pelaajat, jotka ikään kuin kiilaavat junioritasolla toimivien valmentajien ohi suoraan huipulle. Te oivallatte, etteivät ohituskaistalla ylinopeutta ajavat oikaisijat ole teihin verrattuna (vielä) tajunneet juuri mitään valmennuksen, kokemuksen tai valmennuskokemuksen ytimestä. Te saatatte silloin tällöin ymmärrettävästi hymyillä heidän tolkuttomalle kiireelleen.

Niin Suomen kuin maailman huipputasolla – eikä vain jalkapallossa – valmentaa merkittävissä tehtävissä lukuisia ja taas lukuisia noviiseja, jotka eivät ole toimineet päivääkään junioritasolla tai alasarjoissa kerätäkseen kokemusta, voittaakseen ja hävitäkseen, lyödäkseen päätään seinään, joutuakseen reagoimaan vastustajan paremmuuteen. He eivät siis ole Valmentaneet, mikä on hyvin usein heidän suurin puutteensa.

Kaikki te, jotka toimitte KoiPS:ssa juniorivalmentajina, voitte olla aidosti ylpeitä toiminnastanne lasten ja nuorten hyväksi. Valmennuksen laatu ei ole arvioitavissa ainoastaan pelien lopputulosten perusteella, eikä sen arvostus määrity iän, sukupuolen tai sarjatason mukaan. Teidän tekonne ovat tästä elävä todiste.

Vaikka kilpailu ja voittaminen ovat urheilun ydintä, hyvän valmentajan erottaa paljon muustakin. Tästä kuuluu kiitos nimenomaan teille, jotka ette ole ”valmentajia” oikotiellä, vaan oikeita Valmentajia.

Mitri Pakkanen

Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.