SINIVALKOINEN BLOGI – HELMIKUU

11.2.2021


Virkistävää urheilupuhetta

Mitä on liikuntaharrastus? Entä mitä on huippu-urheilu? Mitkä ovat ne tekijät ja vaatimukset, joita nämä toisistaan poikkeavat toimintaympäristöt sisältävät ja edellyttävät? Mitkä ovat merkittävimmät erottavat asiat?

Näitä kysymyksiä on esittänyt ja tätä keskustelua on viime vuosina pitänyt yllä osa suomalaisen urheilun tunnetuimmista mielipidevaikuttajista, kuten yhtenä esimerkkinä koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann.

Keskustelu on erittäin tervetullutta, sillä kyse on kahdesta toisistaan hyvinkin paljon poikkeavasta maailmasta. On täysin eri asia harrastaa liikuntaa omaksi ilokseen kuin tähdätä urheilussa kansalliselle tai jopa kansainväliselle huipulle. Samalla on syytä muistaa, että asiat voivat jossain määrin myös tukea toisiaan.

SINIVALKOINEN BLOGI on käsitellyt enimmäkseen lasten ja nuorten liikuntaharrastusta, mutta uskaltautuu tällä kertaa huippu-urheilun sekä tätä kohti tähtäävän harjoittelun ja valmennuksen puolelle. Esimerkiksi KoiPS on seura, jonka eri ikäluokista löytyy hyvin motivoituneita, tavoitteellisia ja kunnianhimoisia pelaajia, jotka haluavat jalkapallon kautta etsiä omia rajojaan nimenomaan urheilijoina.

  • Urheilijan ja valmentajan välillä ei ole eikä tulekaan olla vertaissuhdetta, vaan lämmin auktoriteettisuhde, jossa toisen osapuolen on asetettava toiminnalle tiettyjä rajoja, Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä joukkuepelien lajiryhmävastaavana toimiva Lauri Hakala sanoo Hämeen Sanomien (10.2.2021) haastattelussa.
  • On itsestään selvää, että osallistaminen motivoi urheilijaa, mutta entä jos määrätietoisen harjoittelun laatutekijät eivät toteudu? Eli mitä jos urheilija ei kehity? Lämmin auktoriteetti voi parhaimmillaan sekä osallistaa että vaatia.

Hakalan avoin ja rohkea puhe kyseenalaistaa virkistävästi vilkasta keskustelua valmennuksen yksilölähtöisyyden, pelaajakeskeisyyden ja ihmisläheisyyden merkityksestä. Turhan usein tuntuu unohtuvan, että erittäin vaativakin valmentaja voi olla kaikkea tätä. Puheenvuoroja vaivaa tietty mustavalkoisuus.

Hakala korostaa, että määrätietoinen valmennusprosessi ja tätä kautta laadukas harjoittelu edellyttävät kehittyäkseen yleensä tiettyä muutosta. Jos toimintaa eniten ohjaavia arvoja ovat tarve ja pyrkimys päästä eroon ns. vanhan liiton menetelmistä tai urheilijan ja valmentajan välisestä luontaisesta hierarkiasuhteesta, itse pääasia – eli kehitys – jää helposti toteutumatta.

  • Jos muutoksesta kokee kipua, silloin se yleensä myös tapahtuu. Vaikka ovi voi hetkeksi sulkeutua, sen ei tarvitse mennä lukkoon. Muutos vaatii toteutuakseen aina sisäistä motivaatiota, mutta vain harvoin sisäinen palo yksin riittää huipulle nousemiseksi. Tätä tulee kasvattaa yhdessä valmentajan kanssa, Hakala näkee.
  • On kyettävä olemaan lämmin olematta liian pehmeä ja samalla säilytettävä todellisuudentaju. Negatiivisetkin asiat kuuluvat elämään. Kaikki ei voi eikä kaiken pidäkään tuntua hyvältä. Näitä ajatuksia usein kavahdetaan liian helposti.

Pikemminkin kuin kavahtaa, näitä ajatuksia kannattaa pysähtyä rauhassa pohtimaan. Jotta valmennuksen taso ja harjoittelun laatu voivat nousta, on hyödyllistä kuunnella valtavirrasta poikkeaviakin näkemyksiä. Lopulta kehitys lienee jokaisen urheilijan, valmentajan ja joukkueen ensisijaisia päämääriä.

Vankkaa kokemusta kansainvälisen huippulentopallon parissa hankkineen Hakalan ajatuksia urheilusta, valmennuksesta ja harjoittelusta voi lukea lisää muun muassa täältä: https://coachhakala.com/about/

SINIVALKOINEN BLOGI toivottaa Koivukylän Palloseuran kaikille motivoituneille pelaajille sekä valmentajille antoisia hetkiä laadukkaan ja mielekkään harjoittelun parissa!  

 Mitri Pakkanen

Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.