KoiPS vuoden valmentajan haastattelu

29.10.2014


Vuoden valmentaja vuonna 2014 on Heikki Heikurinen. "Hessun" haastattelu kokonaisuudessaan tästä

Miten sinusta tuli valmentaja?

Omat pojat aloittivat jalkapallon pelaamisen 5-6 vuotta sitten ja silloin kyllästyin seisomaan kentän laidalla. Halusin tulla toimintaan mukaan joten lähdin huoltajaksi ja sitä kautta apuvalmentajaksi. Uuden oppimisen halu oli ja on edelleen vahva.

 

Ketä/minkälaista ryhmää valmennat tällä hetkellä?

Valmennan KoiPSin P07 joukkuetta jossa on mukana n. 25 juuri koulun aloittanutta poikaa. Luokassa istuminen näkyy “pienenä” energisyytenä treeneissä.

 

Kuinka monta vuotta olet valmentanut?

Viisi vuotta olen toiminut apuvalmentajana. Aloitin P02:sta ja sieltä siirtynyt aina nuorempaan ikäluokkaan (P03, P04 ja nyt vastuuvalmentajaksi P07).

 Hienoa tästä tekee sen, että olen nähnyt useiden valmentajien sekä joukkueiden tapoja toimia.

 

Mikä koulutus sinulla on ohjaus- ja valmennustoimintaan?

Koulutusta olen saanut palloliiton järjestämiltä kursseilta joista viimeisin on C- kurssi.

Haaveissa olisi vielä saada UEFA B- kurssi käytyä. Lisäksi otan paljon mallia kentän reunalta, muilta valmentajilta.

 

Mistä asioista pidät eniten valmennushommissa?

Pari asiaa. Ensimmäisenä on ohjaaminen ja opettaminen jonka seurauksena saan nähdä miten lapsi kehittyy teknisiltä taidoiltaan sekä sen miten opitaan toimimaan joukkueena pelissä ja pelin ulkopuolella.

Toisena tulee yhteisöllisyys. Jalkapalloharrastus on siinä loistava, että se kerää alueelta erilaisia ihmisiä yhteisen asian piiriin ja se synnyttää yhteisöllisyyttä. Jalkapallo on universaali kieli jonka kautta opimme tuntemaan toisiamme hieman paremmin. Valmentajan rooli  tässä tehtävässä on tietysti pieni, mutta yritän toimia esimerkillisesti.

 

Mitkä asiat ovat puolestaan vaikeita tai ikäviä työssäsi?

Pienten lasten osalta jalkapalloharrastus on hienoa, koska siinä on vahvasti mukana liikkumisen ilo ja leikki. Lapselle on tärkeintä, että pääsee kentälle pelaamaan toisten kanssa ja onnistumaan opituissa taidoissaan.

Välillä aikuisten odotukset tuottaa ristiriidan ja yritän itseänikin muistuttaa positiivisesta ja myönteisestä ilmapiiristä joka mahdollistaa oppimisen eikä vain menestymisen.

Toiminnassa olen vahvemmin alkanut uskomaan siihen, että lapselle tulee tarjota ympäristö jossa hän pystyy näyttämään sen minkä hallitsee ja mitä hän pystyy omaksumaan. Siksi pelaaminen ja harrastaminen omalla tasollaan on tärkeää.

 

Mikä on mukavin valmennusmuistosi?

Mukavimmat muistot tulee niistä pienistä hetkistä jolloin joukkue tai pelaaja ylittää itsensä ja näyttää oivaltaneen asian jota on harjoitellut.  Niitä on lukuisia!